Ensimmäinen viikko toisessa isäntäperheessä sujui ongelmitta, mutta koti-kävä painoi hiukan mieltä, sillä uuteen perheeseen totuttelu vei aikaa. Töiden jälkeen jäin yleensä West Edmonton Mall:iinn ostoksille, sillä kotimatkat olivat yleensä niin pitkiä, että jos halusin mennä töistä suoraan kotiin linja-autolla, ei vaikuttanut enää sen päivän aikana palata takaisin ostoksille.
Tiistaina kävimme katsomassa yhdessä koko perheen ja Jamin kanssa elokuviin vasta tulleen X-men elokuvan: Logan. Tämä oli minusta hyvä kokemus, sillä toisin kuin muissa maissa (tietenkään) niin elokuvateattereissä ei ole tekstityksiä, joten minun englannin taidoillani, elokuvan seuraaminen oli aivatonta ja itse elokuvaan pystyi keskittymään paremmin, kun ei tarvinnut kuluttaa aikaa lukeakseen tekstityksiä. Elokuvan loppu oli surullinen.
Torstaina töideni jälkeen kävimme katsomassa yhdessä Nikhilin kanssa (perheen pojan) NHL-ottelu Edmonton Oilers vs. Boston Bruins. Ottelu oli todella mahtavaa katsottavaa ja tunnelma oli katossa. Katsomot olivat aivan täynnä. Peli meni Oilersille 7-4. Päivinä, jolloin Oilers pelasi kotikentällä, saattoi huomata, ketkä olivat menossa peliä katsomaan, sillä kauppakeskuksessa pyöri aina niinä päivinä ihmisiä pukeutuneena oman suosikki joukkueensa NHL-paitaan. Pelin jälkeen ihmiset olivat suhteellisen rauhallisia, sillä yhtään tappelua joukkueen fanien välillä en nähnyt, mitä olisin olettanut näkeväni pelin jälkeen. Myöskin areenan ympärillä liikennettä ohjasi poliisi, mikä oli uutta minulle.
Torstai oli minulle myöskin viimeinen työpäivä kukkakaupalla, sillä otin perjantain vapaaksi, jotta pääsisimme lähtemään aikaisemmin Jasperiin. Työkaverini olivat ostaneet minulle lahjaksi David's Tea- kaupasta teetä ja he olivat myöskin kirjoittaneet minulle kiitos kortin. Seuraamme toisiamme edelleen instagramissa, jotta näkisimme toistemme kuulumiset.
Koko viikko kukkakaupalla tuntui menneen hurjan nopeasti, sillä kuormaa tuli n. kaksi kertaa viikossa ja tilauksia tuli muutama päivässä, joten suurinman osan ajasta minulla oli tekemistä, joko ''hatbox'' -tilausten kanssa, somistamisessa tai kuorman purkamisessa. Huomasin, että ajan kanssa minusta oli tullut nopeampi tekemään näitä kyseisiä kukkatilauksia. Töistä jäi minulle käteen paljon hyviä juttutuokioita, muutama uusi niksi kukkien kanssa, kokemus erilaisesta asiakaspalvelusta verrattuna Suomeen ja ennenkaikkea uusia tuttavia.
Perjantai kohti Jasperia.
Perjantain sain nukkua hiukan pidempään, sillä edellisen päivän matsi oli vienyt voimia. Mutta aamulla herättyä, meidän piti äkkiä pakata tavarat ja ottaa McDonaldsilta ruokaa, jotta kerkeäisimme Jasperiin ajoissa (perheen äiti halusi nähdä jonkun cover artistin paikallisella hotellilla laulamassa ja soittamassa kitaraa yleisölle). Matka Jasperiin sujui nopeasti musiikkia kuunnellen ja erilaisia maisemia katsellen. Minusta oli erittäin mielenkiintoista nähdä, miten maisemat ja asuinalueet olivat erilaisia verrattuna Edmontoniin.
Huomiota maisemien lisäksi herätti minussa moottoritiet, jotka olivat mielestäni moottoriteiksi huono kuntoiset, sillä niissä oli paljon ns. sauma korjauksia, mikä tuntui renkaissa aina kun niistä ajoi ohi. Lisäksi kun mainitsin tästä perheen äidille hän sanoi, että tämä moottoritie on yllättävän hyväkuntoinen moottoritie. Mikä sai minut ajattelemaan, että miten huonoja ovat silloin moottoritiet, joiden kunto on hänen mielestään silloin huono.
Jasperissa maisemat olivat huikeat ja jylhät. Mitä lähemmäksi tulimme vuoria, sitä karummaksi ja vuoristoisemmaksi maisemat tasankomaisesta pelto alueesta vaihtuivat. Jasper oli paljon pienempi, kuin ajattelin, sillä vertasin päässäni mielikuvaa Levin laskettelukeskuksesta. Toisin kuin kuvittelin asukkaita Jasperissa on n. 5000 ja ihmiset asuivat lähekkäin toisia. Lisäksi laskettelukeskukseen oli n.20 minuutin automatka, joten mitään laskettelurinteitä keskustan kupeessa ei ollut, toisin kuin ajattelin. Lisäksi sain kuulla, että talot Jasperissa olivat nousseet arvossa, sillä talo mikä maksoi 20vuotta sitten 400 000$ maksoi nytten 2000 000$, mikä oli omasta mielestäni todella kallista, sillä talo ei poikennut ulkonäöllisesti tai koollisesti muista Kanadalaisista taloista. Ainoastaan asuinalue ja vuoristo sai hinnat nousemaan.
Jasperissa yövyimme perjantaista sunnuntaihin isäntäperheen perhetuttujen luona, jotka omistivat ravintolan. He olivat erittäin ystävällisiä ja erittäin vitsikkäitä. Jasperissa kävimme viikonlopun aikana ennen opiskelijoiden FINAL (Finland Alberta) konferenssia mm. ostoskierroksella paikallisissa lahjatavara kaupoissa, missä hinnat tottakai olivat kalliimmat, kuin Edmontonissa. Lisäksi kävimme tekemässä pienen luontopolkuretken yhdessä Jamin ja isäntäperheen kanssa. Tämä oli erittäin mukava kokemus, sillä maisemat olivat huikeat, vaikka sää ei ollutkaan kaikista paras retken tekoon. Illat vietimme korttia ja unoa pelaten ja jääkiekkoa katsellen.
Sunnuntai iltapäivällä menimme hotellille, missä meidän opiskelijoiden konferenssi oli. Meille tarjottiin siellä ruoka ja meille oli suunniteltu ohjelmaa sunnuntaista-tiistaihin. Oletukseni oli, että pääsisimme kokemaan hiukan myös Jasperin luontoa, sillä siinä se Jasperin vetovoima minusta oli. Mutta sen sijaan, että olisimme käyneet luontoretkellä, keskustelimme pitkälti mitä on tasavertaisuus ja miten voisimme tehdä kouluistamme paremman. Olin hiukan pettynyt, mutta koitin ajatella positiivisesti, sillä heidän suhtautuminen asiaan oli minusta todellä hämmästyttävää. He ottivat asian tosissaan ja opettajat kuuntelivat ja puhuivat myös omien kokemuksiensa kautta, ei pelkästään opettajan perspektiivistä vaan myös siitä miltä heistä tuntui, kun he olivat samassa asemassa.
Mielestäni tapahtuma oli painotettu enemmän koskemaan kanadalaisia, entä meitä vaihto-oppilaita, sillä monet heidän kysymyksensä olivat meidän tilanteeseen ja koulujärjestelmään nähden vaikeasti soviteltavissa tai asiat olivat siltä osin jo hyvällä mallilla. Osallistuimme silti keskusteluihin ja tutustumisleikkeihin.
Iltaisin meillä oli vapaa-aikaa ja monet meistä kokoontui ulkoporealtaille keskustelemaan ja tutustumaan ihmisiin. Tapasin muutaman kanadalaisen oppilaan jonka kanssa juttu luisti todella hyvin ja oli mukava nähdä miten he ajattelivat asioista (muusta entä koulujärjestelmästä) ja mistä he pitivät.
Uima-allas osastolla oli kuulemma myös sauna, mutta poikien testauksen myötä totesin että siellä ei saa muuta ko pahan mielen, kun lämpöä oli vain 55 astetta, joten päätin jättää sen väliin.
Tiistaina oli jo lähtö pois Jasperista ja oli aika kertoa ennen kotiinpaluu matkaa, että mitä tästä konfferenssista jäi käteen. Kanadalaisilla oli paljon mitä heille jäi käteen, mitä se halusivat jakaa, mikä oli minusta positiivista. Itse kiitin hyvästä seurasta, hyvistä muistoista ja kerroin, että oli mukava nähdä kuinka innokkaita kaikki olivat ja kuinka palava halu heillä oli tehdä muutos asenteisiin ja koulujärjestelmään. Edmontoniin menin takaisin bussilla, sillä halusin kokea myös senkin. Bussimatka sujui hyvin ja kävimme välillä pysähtymässä Subwayltä hakemassa patongit ja vettä.
Keskiviikko ja torstai meillä oli vapaus valita halusimmeko me seurata tunteja vai halusimmeko me jäädä kotiin, sillä meitä varten ei oltu suunniteltu mitään erikoista ohjelmaa. Itse päätin käydä katsomassa koulutunteja keskiviikkona ja jäädä kotiin viimeiseksi päiväksi ennen perjantai aamun lähtöä. Keskiviikkona meillä oli koulussa liikuntaa, draamaa, biologiaa ja yhteiskuntaoppia. Koulunliikunnassa oli luistelua, mutta meidän ei ollut siihen pakko osallistua, joten me jäimme odottamaan kentän reunalle. Luisteluareena sijaitsi eripaikkaa, kuin missä koulu sijaitsi ja oppilaat menivät sinne koulusta busseilla, mutta me menimme sinne suoraan koulusta Nikhilin äidin kyydillä. Odotellessa päätin käydä vessassa, mutta en löytänyt sitä heti, jouduin kävelemään pitkän matkan, sitten kun olin vessassa yritin seurata puhelinta, mutta mitään viestejä ei ollut tullut, sitten yhtäkkiä minulle tulikin viesti Nikhililtä, että tunti olisi jo loppunut ja että pitäisi ehtiä bussiin, mikä oli lähetetty juuri silloin, kun lähdin etsimään vessoja. Joten myöhästyimme bussista ja jouduimme seikkailemaan etsiessä oikeata bussipysäkkiä. Ja koska bussimatkat olivat kaupunkilinjalla pitkiä ja jouduimme tekemään vaihdon myöhästyimme toisesta blockista eli draamasta.
Biologian tunnit muistutti minua yläasteen tunneista, sillä asiat mitä käsiteltiin sillä hetkellä oli tuttuja, mutta sitä käsiteltiin syvällisemmin. Kävimme läpi ihmisen hormooneja, diabetesta ja murrosikää hormoonien kautta. Opettaja oli todella mukava ja huumorintajuinen. Biologian jälkeen meillä oli yhteiskuntaoppia, mutta toisin kuin yläasteella sen aihepiiri ainakin sen tunnin aikana oli enemmänkin kulttuuriin painottuvaa. Käsittelimme tunnilla taiteen ja klassisen musiikin tulkintaa.
Koulussa oli sääntö, että lakkeja ei saanut pitää koulun sisätiloissa ollenkaan, ei edes käytävillä. Ainoastaan, jos se perustui uskonnolliseen syyhyn, se oli sallittua. Koulussa ei myöskään saanut käydä vessassa luokassa kuin yksi kerrallaan. Vessaan sai mennä vain ''vessa avaimella'' joka oli iso kyltti millä voitiin varmistaa, että käytävillä tuntien aikana vaeltavat oppilaat olivat oikeasti menossa vessaan. Tällä ilmeisesti haluttiin minimoida riskiä, että jokin vaeltelevista ihmisistä olisi ulkopuolinen esim. kouluampuja. Lisäksi, kun vessakyltin otti muut eivät voineet käydä sinä aikana vessassa, kunnes kyltti oli palautettu. Sinänsä idea oli hyvä, mutta koska kylttejä oli vain yksi per luokka ja oppitunti kesti 80minuuttia oli vessavuorot tiukilla. Välitunnit olivat vain 5minuuttia pitkiä, ja tämän jälkeen alkoi radiosta kuulua musiikkia, jonka aikana piti luokkiin rientää. Tuossa viidessä minuutissa ei vessassa kerinnyt pidempään viipyä jos iso hätä yllätäisi olisit myöhässä tunnilta.
Koulun jälkeen palasimme kotiin, emmekä juuri tehneet mitään, joten aloin pakkaamaan omia tavaroitani jo etukäteen. Juttelin myöskin edellisen isäntäperheen äidin Lisan kanssa sillä olimme sopineet, että tekisimme jotain yhteistä viimisenä päivänä ennen lähtöä. Kun kerroin tästä nykyisen isäntäperheen äidille hän ehdotti, että jos haluaisin jäädä heille yöksi tänään, niin pystyisimme rauhassa tekemään asioita eikä tarvitsisi edestakaisin ajaa. Tämä sopi myös Lisalle, joka oli aivan innoissaan. Torstaina kävimme yhdessä ostoksilla ja kulutin viimeiset rahat, mitä olin nostanut, mikä olikin haasteellista, sillä tuntui että kaikki missä kaupoissa tykkäsin käydä oli jo koluttu. Ostos reisun jälkeen kävinne mc donaldsin kautta hakemassa ruokaa ''illalliseksi'' tämän jälkeen katsoimme yhdessä stanup komediaa Netflixin kautta ja sain valita Lisan kynsilakka kokoelmista itselleni ja muille tuliaisiksi.Illanpäälle palasin takaisin isäntäperheeni luo pakkaamaan loput tavarat. Ja laitoin nukkumaan, sillä edessä olisi aikainen herätys ja pitkä matka takaisin kotiin.
Aamulla minun piti herätä jo ennen kello kuutta, sillä minun piti keretä käymään suihkussa ja syömään jotakin. Aamu menikin äkkiä ja pian olimme lentokentällä hyvästelemässä isäntäperheeni ja ensimmäisen isäntäperheen äitiä, joka halusi myös tulla kentälle hyvästelemään.
Lento ja kaikki sujui ok. Mutta unta en saanut juuri ollenkaan, kuin vasta Asmterdamista Helsinkiin menevällä lennolla. Hensingissä minua odotti lähijunaan meno ja sieltä kohti Tikkurilan asemaa ja sieltä kohti kotia.
Matkalta jäi mieleen monia hyviä muistoja, asioita, elämyksiä ja ennenkaikkea ystäviä. Tätä reissua ei voi sanoin kuvailla kuinka paljon se antoi takaisin, vaikka välimatkat olikin pitkiä ja ikävä kerkesi välillä painaa, mutta mitään kokemusta en vaihtaisi.
Kotiin paluu sujui hyvin ja totuttelu aikaeroon kesti tovin. Koulusta en onneksi ollut jäänyt paljoa jälkeen. Totuttelu taas takaisin omaan rutiiniin ja elämäntyyliin vei myös hetken suurkaupungista pieneen kaupunngin arkeen.
Kiitos kaikille blogia lukeneille, jotka jaksoitte lukea koko tekstin kaikesta mitä kerkesin tehdä.
Ja niille, jotka seurasivat tätä blogia haaveena vaihto-opiskelu, ottakaa elämästä kaikki ilo irti vaikka, se pelottaisikin, sillä jälkeenpäin se saattaa kaduttaa, kun et lähtenyt katsomaan maailmaa, vaikka mahdollisuus olisi ollut. Sitä kokemusta ei voi rahassa mitata.☝😎
