Ensimmäinen viikko toisessa isäntäperheessä sujui ongelmitta, mutta koti-kävä painoi hiukan mieltä, sillä uuteen perheeseen totuttelu vei aikaa. Töiden jälkeen jäin yleensä West Edmonton Mall:iinn ostoksille, sillä kotimatkat olivat yleensä niin pitkiä, että jos halusin mennä töistä suoraan kotiin linja-autolla, ei vaikuttanut enää sen päivän aikana palata takaisin ostoksille.
Tiistaina kävimme katsomassa yhdessä koko perheen ja Jamin kanssa elokuviin vasta tulleen X-men elokuvan: Logan. Tämä oli minusta hyvä kokemus, sillä toisin kuin muissa maissa (tietenkään) niin elokuvateattereissä ei ole tekstityksiä, joten minun englannin taidoillani, elokuvan seuraaminen oli aivatonta ja itse elokuvaan pystyi keskittymään paremmin, kun ei tarvinnut kuluttaa aikaa lukeakseen tekstityksiä. Elokuvan loppu oli surullinen.
Torstaina töideni jälkeen kävimme katsomassa yhdessä Nikhilin kanssa (perheen pojan) NHL-ottelu Edmonton Oilers vs. Boston Bruins. Ottelu oli todella mahtavaa katsottavaa ja tunnelma oli katossa. Katsomot olivat aivan täynnä. Peli meni Oilersille 7-4. Päivinä, jolloin Oilers pelasi kotikentällä, saattoi huomata, ketkä olivat menossa peliä katsomaan, sillä kauppakeskuksessa pyöri aina niinä päivinä ihmisiä pukeutuneena oman suosikki joukkueensa NHL-paitaan. Pelin jälkeen ihmiset olivat suhteellisen rauhallisia, sillä yhtään tappelua joukkueen fanien välillä en nähnyt, mitä olisin olettanut näkeväni pelin jälkeen. Myöskin areenan ympärillä liikennettä ohjasi poliisi, mikä oli uutta minulle.
Torstai oli minulle myöskin viimeinen työpäivä kukkakaupalla, sillä otin perjantain vapaaksi, jotta pääsisimme lähtemään aikaisemmin Jasperiin. Työkaverini olivat ostaneet minulle lahjaksi David's Tea- kaupasta teetä ja he olivat myöskin kirjoittaneet minulle kiitos kortin. Seuraamme toisiamme edelleen instagramissa, jotta näkisimme toistemme kuulumiset.
Koko viikko kukkakaupalla tuntui menneen hurjan nopeasti, sillä kuormaa tuli n. kaksi kertaa viikossa ja tilauksia tuli muutama päivässä, joten suurinman osan ajasta minulla oli tekemistä, joko ''hatbox'' -tilausten kanssa, somistamisessa tai kuorman purkamisessa. Huomasin, että ajan kanssa minusta oli tullut nopeampi tekemään näitä kyseisiä kukkatilauksia. Töistä jäi minulle käteen paljon hyviä juttutuokioita, muutama uusi niksi kukkien kanssa, kokemus erilaisesta asiakaspalvelusta verrattuna Suomeen ja ennenkaikkea uusia tuttavia.
Perjantai kohti Jasperia.
Perjantain sain nukkua hiukan pidempään, sillä edellisen päivän matsi oli vienyt voimia. Mutta aamulla herättyä, meidän piti äkkiä pakata tavarat ja ottaa McDonaldsilta ruokaa, jotta kerkeäisimme Jasperiin ajoissa (perheen äiti halusi nähdä jonkun cover artistin paikallisella hotellilla laulamassa ja soittamassa kitaraa yleisölle). Matka Jasperiin sujui nopeasti musiikkia kuunnellen ja erilaisia maisemia katsellen. Minusta oli erittäin mielenkiintoista nähdä, miten maisemat ja asuinalueet olivat erilaisia verrattuna Edmontoniin.
Huomiota maisemien lisäksi herätti minussa moottoritiet, jotka olivat mielestäni moottoriteiksi huono kuntoiset, sillä niissä oli paljon ns. sauma korjauksia, mikä tuntui renkaissa aina kun niistä ajoi ohi. Lisäksi kun mainitsin tästä perheen äidille hän sanoi, että tämä moottoritie on yllättävän hyväkuntoinen moottoritie. Mikä sai minut ajattelemaan, että miten huonoja ovat silloin moottoritiet, joiden kunto on hänen mielestään silloin huono.
Jasperissa maisemat olivat huikeat ja jylhät. Mitä lähemmäksi tulimme vuoria, sitä karummaksi ja vuoristoisemmaksi maisemat tasankomaisesta pelto alueesta vaihtuivat. Jasper oli paljon pienempi, kuin ajattelin, sillä vertasin päässäni mielikuvaa Levin laskettelukeskuksesta. Toisin kuin kuvittelin asukkaita Jasperissa on n. 5000 ja ihmiset asuivat lähekkäin toisia. Lisäksi laskettelukeskukseen oli n.20 minuutin automatka, joten mitään laskettelurinteitä keskustan kupeessa ei ollut, toisin kuin ajattelin. Lisäksi sain kuulla, että talot Jasperissa olivat nousseet arvossa, sillä talo mikä maksoi 20vuotta sitten 400 000$ maksoi nytten 2000 000$, mikä oli omasta mielestäni todella kallista, sillä talo ei poikennut ulkonäöllisesti tai koollisesti muista Kanadalaisista taloista. Ainoastaan asuinalue ja vuoristo sai hinnat nousemaan.
Jasperissa yövyimme perjantaista sunnuntaihin isäntäperheen perhetuttujen luona, jotka omistivat ravintolan. He olivat erittäin ystävällisiä ja erittäin vitsikkäitä. Jasperissa kävimme viikonlopun aikana ennen opiskelijoiden FINAL (Finland Alberta) konferenssia mm. ostoskierroksella paikallisissa lahjatavara kaupoissa, missä hinnat tottakai olivat kalliimmat, kuin Edmontonissa. Lisäksi kävimme tekemässä pienen luontopolkuretken yhdessä Jamin ja isäntäperheen kanssa. Tämä oli erittäin mukava kokemus, sillä maisemat olivat huikeat, vaikka sää ei ollutkaan kaikista paras retken tekoon. Illat vietimme korttia ja unoa pelaten ja jääkiekkoa katsellen.
Sunnuntai iltapäivällä menimme hotellille, missä meidän opiskelijoiden konferenssi oli. Meille tarjottiin siellä ruoka ja meille oli suunniteltu ohjelmaa sunnuntaista-tiistaihin. Oletukseni oli, että pääsisimme kokemaan hiukan myös Jasperin luontoa, sillä siinä se Jasperin vetovoima minusta oli. Mutta sen sijaan, että olisimme käyneet luontoretkellä, keskustelimme pitkälti mitä on tasavertaisuus ja miten voisimme tehdä kouluistamme paremman. Olin hiukan pettynyt, mutta koitin ajatella positiivisesti, sillä heidän suhtautuminen asiaan oli minusta todellä hämmästyttävää. He ottivat asian tosissaan ja opettajat kuuntelivat ja puhuivat myös omien kokemuksiensa kautta, ei pelkästään opettajan perspektiivistä vaan myös siitä miltä heistä tuntui, kun he olivat samassa asemassa.
Mielestäni tapahtuma oli painotettu enemmän koskemaan kanadalaisia, entä meitä vaihto-oppilaita, sillä monet heidän kysymyksensä olivat meidän tilanteeseen ja koulujärjestelmään nähden vaikeasti soviteltavissa tai asiat olivat siltä osin jo hyvällä mallilla. Osallistuimme silti keskusteluihin ja tutustumisleikkeihin.
Iltaisin meillä oli vapaa-aikaa ja monet meistä kokoontui ulkoporealtaille keskustelemaan ja tutustumaan ihmisiin. Tapasin muutaman kanadalaisen oppilaan jonka kanssa juttu luisti todella hyvin ja oli mukava nähdä miten he ajattelivat asioista (muusta entä koulujärjestelmästä) ja mistä he pitivät.
Uima-allas osastolla oli kuulemma myös sauna, mutta poikien testauksen myötä totesin että siellä ei saa muuta ko pahan mielen, kun lämpöä oli vain 55 astetta, joten päätin jättää sen väliin.
Tiistaina oli jo lähtö pois Jasperista ja oli aika kertoa ennen kotiinpaluu matkaa, että mitä tästä konfferenssista jäi käteen. Kanadalaisilla oli paljon mitä heille jäi käteen, mitä se halusivat jakaa, mikä oli minusta positiivista. Itse kiitin hyvästä seurasta, hyvistä muistoista ja kerroin, että oli mukava nähdä kuinka innokkaita kaikki olivat ja kuinka palava halu heillä oli tehdä muutos asenteisiin ja koulujärjestelmään. Edmontoniin menin takaisin bussilla, sillä halusin kokea myös senkin. Bussimatka sujui hyvin ja kävimme välillä pysähtymässä Subwayltä hakemassa patongit ja vettä.
Keskiviikko ja torstai meillä oli vapaus valita halusimmeko me seurata tunteja vai halusimmeko me jäädä kotiin, sillä meitä varten ei oltu suunniteltu mitään erikoista ohjelmaa. Itse päätin käydä katsomassa koulutunteja keskiviikkona ja jäädä kotiin viimeiseksi päiväksi ennen perjantai aamun lähtöä. Keskiviikkona meillä oli koulussa liikuntaa, draamaa, biologiaa ja yhteiskuntaoppia. Koulunliikunnassa oli luistelua, mutta meidän ei ollut siihen pakko osallistua, joten me jäimme odottamaan kentän reunalle. Luisteluareena sijaitsi eripaikkaa, kuin missä koulu sijaitsi ja oppilaat menivät sinne koulusta busseilla, mutta me menimme sinne suoraan koulusta Nikhilin äidin kyydillä. Odotellessa päätin käydä vessassa, mutta en löytänyt sitä heti, jouduin kävelemään pitkän matkan, sitten kun olin vessassa yritin seurata puhelinta, mutta mitään viestejä ei ollut tullut, sitten yhtäkkiä minulle tulikin viesti Nikhililtä, että tunti olisi jo loppunut ja että pitäisi ehtiä bussiin, mikä oli lähetetty juuri silloin, kun lähdin etsimään vessoja. Joten myöhästyimme bussista ja jouduimme seikkailemaan etsiessä oikeata bussipysäkkiä. Ja koska bussimatkat olivat kaupunkilinjalla pitkiä ja jouduimme tekemään vaihdon myöhästyimme toisesta blockista eli draamasta.
Biologian tunnit muistutti minua yläasteen tunneista, sillä asiat mitä käsiteltiin sillä hetkellä oli tuttuja, mutta sitä käsiteltiin syvällisemmin. Kävimme läpi ihmisen hormooneja, diabetesta ja murrosikää hormoonien kautta. Opettaja oli todella mukava ja huumorintajuinen. Biologian jälkeen meillä oli yhteiskuntaoppia, mutta toisin kuin yläasteella sen aihepiiri ainakin sen tunnin aikana oli enemmänkin kulttuuriin painottuvaa. Käsittelimme tunnilla taiteen ja klassisen musiikin tulkintaa.
Koulussa oli sääntö, että lakkeja ei saanut pitää koulun sisätiloissa ollenkaan, ei edes käytävillä. Ainoastaan, jos se perustui uskonnolliseen syyhyn, se oli sallittua. Koulussa ei myöskään saanut käydä vessassa luokassa kuin yksi kerrallaan. Vessaan sai mennä vain ''vessa avaimella'' joka oli iso kyltti millä voitiin varmistaa, että käytävillä tuntien aikana vaeltavat oppilaat olivat oikeasti menossa vessaan. Tällä ilmeisesti haluttiin minimoida riskiä, että jokin vaeltelevista ihmisistä olisi ulkopuolinen esim. kouluampuja. Lisäksi, kun vessakyltin otti muut eivät voineet käydä sinä aikana vessassa, kunnes kyltti oli palautettu. Sinänsä idea oli hyvä, mutta koska kylttejä oli vain yksi per luokka ja oppitunti kesti 80minuuttia oli vessavuorot tiukilla. Välitunnit olivat vain 5minuuttia pitkiä, ja tämän jälkeen alkoi radiosta kuulua musiikkia, jonka aikana piti luokkiin rientää. Tuossa viidessä minuutissa ei vessassa kerinnyt pidempään viipyä jos iso hätä yllätäisi olisit myöhässä tunnilta.
Koulun jälkeen palasimme kotiin, emmekä juuri tehneet mitään, joten aloin pakkaamaan omia tavaroitani jo etukäteen. Juttelin myöskin edellisen isäntäperheen äidin Lisan kanssa sillä olimme sopineet, että tekisimme jotain yhteistä viimisenä päivänä ennen lähtöä. Kun kerroin tästä nykyisen isäntäperheen äidille hän ehdotti, että jos haluaisin jäädä heille yöksi tänään, niin pystyisimme rauhassa tekemään asioita eikä tarvitsisi edestakaisin ajaa. Tämä sopi myös Lisalle, joka oli aivan innoissaan. Torstaina kävimme yhdessä ostoksilla ja kulutin viimeiset rahat, mitä olin nostanut, mikä olikin haasteellista, sillä tuntui että kaikki missä kaupoissa tykkäsin käydä oli jo koluttu. Ostos reisun jälkeen kävinne mc donaldsin kautta hakemassa ruokaa ''illalliseksi'' tämän jälkeen katsoimme yhdessä stanup komediaa Netflixin kautta ja sain valita Lisan kynsilakka kokoelmista itselleni ja muille tuliaisiksi.Illanpäälle palasin takaisin isäntäperheeni luo pakkaamaan loput tavarat. Ja laitoin nukkumaan, sillä edessä olisi aikainen herätys ja pitkä matka takaisin kotiin.
Aamulla minun piti herätä jo ennen kello kuutta, sillä minun piti keretä käymään suihkussa ja syömään jotakin. Aamu menikin äkkiä ja pian olimme lentokentällä hyvästelemässä isäntäperheeni ja ensimmäisen isäntäperheen äitiä, joka halusi myös tulla kentälle hyvästelemään.
Lento ja kaikki sujui ok. Mutta unta en saanut juuri ollenkaan, kuin vasta Asmterdamista Helsinkiin menevällä lennolla. Hensingissä minua odotti lähijunaan meno ja sieltä kohti Tikkurilan asemaa ja sieltä kohti kotia.
Matkalta jäi mieleen monia hyviä muistoja, asioita, elämyksiä ja ennenkaikkea ystäviä. Tätä reissua ei voi sanoin kuvailla kuinka paljon se antoi takaisin, vaikka välimatkat olikin pitkiä ja ikävä kerkesi välillä painaa, mutta mitään kokemusta en vaihtaisi.
Kotiin paluu sujui hyvin ja totuttelu aikaeroon kesti tovin. Koulusta en onneksi ollut jäänyt paljoa jälkeen. Totuttelu taas takaisin omaan rutiiniin ja elämäntyyliin vei myös hetken suurkaupungista pieneen kaupunngin arkeen.
Kiitos kaikille blogia lukeneille, jotka jaksoitte lukea koko tekstin kaikesta mitä kerkesin tehdä.
Ja niille, jotka seurasivat tätä blogia haaveena vaihto-opiskelu, ottakaa elämästä kaikki ilo irti vaikka, se pelottaisikin, sillä jälkeenpäin se saattaa kaduttaa, kun et lähtenyt katsomaan maailmaa, vaikka mahdollisuus olisi ollut. Sitä kokemusta ei voi rahassa mitata.☝😎
keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
lauantai 18. maaliskuuta 2017
Kaupunkiin tutustumista ja ensimmäinen toppi-viikko
Loppuviikko meillä oli vapaata, koska kaikkien koulujen opettajilla oli konferenssi (vrt. edukamessut), joten saimme viettää aikaa perheidemme kanssa. Kävimme mm. kiertämässä ostoskeskuksen vaatekauppoja ja kävimme yhdessä Kaydinin, Jamin ja hänen isäntäperheen opiskelijan kanssa vesipuistossa. Suomen uimahalleihin verrattuna ihmetystä herätti, että vaikka maksoimme 25$ pääsylipun niin jouduimme silti vuokraamaan erikseen vaatelokeron omille kamppeille, joka maksoi melkein 10$. Kävin myös loppuviikosta treenaamassa isäntäperheen isän kanssa, sillä hän on nykyiseltä ammatiltaan motivaatio puhuja ja personal traineri. Joten pääsin hänen valmennukseen.
Kävimme myös katsomassa isäntäperheeni ja kahden muun vaihto-opiskelijan kanssa Oil Kings:in jääkiekkopeliä (kuuluvat WHL-ligaan). Tämä oli minulle ensimmäinen jääkiekkopeli, minkä olen katsonut paikanpäällä. Tunnelma oli ihan hyvä, tosin minusta oheis toimintaa oli vähän liikaa. Ehkä sillä haluttiin kompensoida, sitä että areena ei ollut täysi. Erätaukojen aikana pikkulapset (eskari-ikäiset suunnilleen) esittivät omia esiintymis numeroitaan pienellä lavalla, joka oli areenana päätyssä.
Autot ja liikenne
Autot ovat täällä enemmistöltä uudehkoja tai uusia 2005 vuosimallista eteenpäin. Ja paljon harvemmin näkee vanhoja 90-luvulla tehtyjä autoja. Täällä monilla on pick up druck, eli uusia hienoja lava-autoja, mitä näkee juurikin elokuvissa teinipojilla ja punaniskoilla olevan. Täällä on myös paljon Saksalaista tuotantoa ja katumaastureita.
Liikenne on täällä sujuvampaa, sillä kaupunki on hajaantunut niin laajalle alueelle. Täällä on paljon kaksi- ja kolmi-kaistaisia teitä, joita kaikki päätiet ainakin ovat. Täällä ajetaan oikealla puolella tietä, kuten Suomessa erona vain, että punasilla saa silti kääntyä oikealle, ja jos tiellä on seka vihreät, mutta myös nuolivalo, saa vasemmalle silti kääntyä vaikka nuolivalo ei palaisi, jos vihreät palaa silti. Liikennemerkit on aikalailla samat kuin suomessa, mutta jotkin kuten nopeusrajoituskyltit ovat erin näköisiä. Ihmiset ovat myöskin tottuneet kulkemaan pitempiä matkoja, ilman että se tuntuu mahdottomalta. Esim. toiselle puolelle kaupunkia matka voi kestää yli puolituntia.
Tiet ja katut ovat kaikki numeroituja, eikä niillä ole kuin harvalla omat nimet numeron lisäksi, ja etenevät loogisessa järjestyksessä alhaalta ylös ja oikealta vasemmalle. Myöskin se miten tiet sanotaan on on erijärjestyksessä, miten Suomessa. Pohjois-etelä akselia kulkevat tiet ovat täällä Avenue:ita ja kaikki länsi-itä suunnassa kulkevat ovat Streets. Näin ihmiset vaikka eivät kunnolla paikkaa tuntisikaan, voivat silti tietää missäpäin kaupunkia, joku asustaa pelkän tien numerojen perusteella. (Ihan niinkuin koordinaatit laivanupotuksessa)
Julkinen liikenne on täällä suhteellisen hyvällä tasolla, tosin matkustaessa bussilla on matkat todella pitkiä, sillä yleensä ne kiertävät pitkän kautta. Bussiliput itsessään ovat halpoja ja lapselle ilmaisia (ainakin minun käyttämissä busseissa lapset pääsi ilmaiseksi) Vertaaminen omaan kaupunkiin on melko vaikeaa, sillä en siellä juuri julkista käytä niin en voi sanoa kummassa on paremmat julkiset. Linja-autojen vaihtoajat totesin liian lyhyiksi, sillä jos bussi myöhästyi aikataulusta edes vähän saattoi sitä helposti myöhästyä seuraavasta bussista ja joutua odottamaan puolituntia tai tunnin seuraavaa vuoroa.
Taksit ovat täällä halvempia hieman, entä Suomessa ja täällä on useampi taxi firma kuten mm. Yellow Cap ja Co-op taxi.
Ensimmäinen toppi-viikko ja perheenvaihto.
Työssäoppiminen alkoi minulla hiukan jännittäen, sillä en tiedä kukkien hoidosta juuri mitään. Odotin silti mielenkiinnolla mitä minulla oli vastassa. Maanantaina minulla ei ollut kuin vähän aikaa töitä, sillä pietimme ns. rutiinien kertomis ja aikataulujen suunnitelemis päivän, jotta loppuaika sujuisi ongelmitta.
Maanantaina kävime myös kiertelemässä yhdessä isäntäpereen äidin kanssa ympäri kaupunkia katsomassa ns. rikkaiden/parempituloisten aluetta ja ns. köyhien aluetta/pieni tuloisten aluetta, lisäksi kiertelimme mm. alueella, missä asuu paljon ulkomaalaisia. Ajoimme myöskin semmoisen paikan ohi, missä kodittomat saavat yöpyä turvassa talvipakkaselta. Tämä oli minusta mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon ihmiset ''lokeroituvat'' omiin alueisiinsa. Sillä täällä ns. eripalkkatulon ihamiset asuvat omissa naapurustoissaan ja myös ulkomaalas taustaiset ihmiset elävät suurimmalta osalta omassa kaupunginosassa Millwoods:issa. Rikkaiden/ parempituloisten alueen pystyi selvästi havaitsemaan naapurustoa ympäröivistä puu tai kivi aitauksista, josta ei nähnyt läpi, ellei ajanut itse naapurustoon sisään. Talot olivat hulppeita näillä alueilla ja pihat suuria verrattuna keskiverto ihmisen pihaan Edmontonissa.
Arkkitehtuuri on täällä selvästi erinlaista, kuin Suomessa. Se on selvästi saanut vaikutteita Yhdysvalloista, sillä ihmiset asuvat suurimmaksi osaksi omakotitaloissa, eivätkä juuri kerrostaloissa tai rivitaloissa. Omakotitalojen pihat ovat erittäin pieniä ja talojen hinnat riippuvat pitkälti pihan suuruudesta, naapurustosta ja sen sijainnista, sekä itse talon koosta. Vaikka talo olisi pieni ja vanha, mutta jos se on hyvällä alueella, sen hinta voi olla reilusti suurempi, kuin reilusti isomman ja uudemman talon, joka sijaitsee kauempana ydinkeskustaa. Talojen edustaa peittää yleensä suuri autotalli, joka on samaa rakennusta talon kanssa. Yleensä etupiha on vain muutaman autopaikan kokoinen parkkipaikka riippuen naapurustosta. Itse ydinkeskustassa täällä on pilvenpiirtejiä muutama, muttei niin kuin esim. New Yorkissa, että pilvepiirtäjiä olisi jokapuolella.
Ensimmäinen toppiviikko sujui omasta mielestäni ihan hyvin siihen nähden, että en ole koskaan ennen työskennelly erikoisliikkeessä, enkä varsinkaan kukkakaupassa. Huomasin, että jouduin pinnistelemään alussa oman mielikuvituksen kanssa, sillä en ollut kovin tottunut luovaan työskentelyyn. Ensimmäisen toppiviikon aikana valmistelimma mm. kukkaseinää ja teimme esillepanoja keväisin merkein. Kukkaseinän teimme viikonloppuna olevaa tapahtumaa varten. Tämän seinän kukkien asetelman tein lähes kokonaan itse, josta sain myös kehuja. (tosin koska kukat loppuivat kesken, siitä ei tullut niin hulppeaa, kuin olisin halunnut)
Yhtenä toppijakso päivänä pääsin myös kurkistamaan kauppakeskuksessa olevaan aquariumiin ja näkemään, kun he ruokkivat haita kädestä. Tämä oli minusta mielenkiintoinen näky, sillä en ollut ennen nähnyt haita livenä. Haiden ruokinnan jälkeen, minulle paikkoja esitteli yksi paikan työntekijä, joka näytti minulle myös alueen, minne normaalisti ei vierailijat pääse ja missä oli myös eläimiä, joita ei sillä hetkellä näytille ollu haluttu tuoda (yleensä siksi, koska olivat kokoajan piilossa). Pääsin myöskin koskemaan yhteen pienempään pikku partahaihin. Hain iho tuntui, kuin olisi koskenut vedessä olevaan kuivan karheaan ihoon.
Perheenvaihto
Vapaa-ajan toppijakson alettua vietin, joko jääden kauppakeskukseen ostoksille, tai viettäen aikaa isäntäperheen kanssa. Tuntui, että aika menisi liian nopeaa, koska pian olisi perheen vaihdon aika.
Viimisenä iltana ennen perheenvaihtoa vietimme illan kotona ja otimme yhteiskuvan kaikista muistoksi. En olisi millään halunnut vaihtaa omaa isäntäperhettä, eivätkä he olisi halunneet minun lähtevän, sillä olin alkanut tuntumaan kuin kuuluisin oikeasti heidän perheeseen, mikä lämmitti sydäntä. He myöskin sanoivat, että olen aina tervetullut uudelleen käymään heidän luonaan esimerkiksi kesällä.
Perheenvaihto tapahtui lauantai päivänä, vaikka ensin ajattelimme sen olevan sunnuntaina. Perheenvaihto ei sujunut ihan ongelmitta, sillä meille ei annettu minkäänlaista informaatiota tulevata perheestä. Ainoastaan käskettiin tulemaan W.P Eagnerin koululle. Tiesimme, että tulevan host perheen lapsi kävisi siellä koulua. Kun olimme koululla emme tienneet mille ovelle meidän olisi puitänyt mennä, sillä pääovi oli lukossa, joten päätimme mennä odottamaan sinne, missä opiskelijoilla on viikonloppupelejä. Siellä odottelimme aikansa ja myös toinen vaihto-oppilas Jami oli siellä odottamassa. Jami oli kuullut huhua, että asuisimme samassa perheessä tulevat kaksi viikkoa. Kun toisesta isäntäperheestä ei kuulunut mitään soitimme opettajalle, joka aikoi soittaa isäntäperheelle. Lopulta saatuamme uuteen perheeseen kontaktin, minulle tuli pieni harmitus, kun tiesin joutuvani hyvästelemään nykyisen perheen ja aloittamaan periaatteessa kaiken tutustumisen ja oman maan esittelyn uudestaan toiselle perheelle.
Uusi perheemme (minun ja Jamin) oli intialais taustainen yksinhuoltaja äiti, jolla on kolme lasta, mutta kaksi niistä on jo muuttanut pois kotoa ja opiskelee yliopistossa. Perhe asuu Millwoods:in kaupungin osassa omakotitalossa. Perheenvaihdon aikana koti-ikävä iski, sillä heidän perheen tavat poikkesivat paljon entisestä perheestä. Tiedossa olisi tunnin ja 10minuutin matka jokapäivä töihin ja takaisin. Lisäksi lounaat meidän piti, joko valmistaa itse, tai ottaa eillisen päivän päivällisestä jääneet tähteet.
Yritin silti ajatella positiivisesti, sillä pidin silti kontaktia edellisen perheen äitiin, meilkein jokapäivä.
Ja ajattelin, että kokemus se on tämäkin saada erilainen näkökulma erilaisesta perheestä ja perheen tavoista, joiden kanssa saamme elää.
Kävimme myös katsomassa isäntäperheeni ja kahden muun vaihto-opiskelijan kanssa Oil Kings:in jääkiekkopeliä (kuuluvat WHL-ligaan). Tämä oli minulle ensimmäinen jääkiekkopeli, minkä olen katsonut paikanpäällä. Tunnelma oli ihan hyvä, tosin minusta oheis toimintaa oli vähän liikaa. Ehkä sillä haluttiin kompensoida, sitä että areena ei ollut täysi. Erätaukojen aikana pikkulapset (eskari-ikäiset suunnilleen) esittivät omia esiintymis numeroitaan pienellä lavalla, joka oli areenana päätyssä.
Autot ja liikenne
Autot ovat täällä enemmistöltä uudehkoja tai uusia 2005 vuosimallista eteenpäin. Ja paljon harvemmin näkee vanhoja 90-luvulla tehtyjä autoja. Täällä monilla on pick up druck, eli uusia hienoja lava-autoja, mitä näkee juurikin elokuvissa teinipojilla ja punaniskoilla olevan. Täällä on myös paljon Saksalaista tuotantoa ja katumaastureita.
Liikenne on täällä sujuvampaa, sillä kaupunki on hajaantunut niin laajalle alueelle. Täällä on paljon kaksi- ja kolmi-kaistaisia teitä, joita kaikki päätiet ainakin ovat. Täällä ajetaan oikealla puolella tietä, kuten Suomessa erona vain, että punasilla saa silti kääntyä oikealle, ja jos tiellä on seka vihreät, mutta myös nuolivalo, saa vasemmalle silti kääntyä vaikka nuolivalo ei palaisi, jos vihreät palaa silti. Liikennemerkit on aikalailla samat kuin suomessa, mutta jotkin kuten nopeusrajoituskyltit ovat erin näköisiä. Ihmiset ovat myöskin tottuneet kulkemaan pitempiä matkoja, ilman että se tuntuu mahdottomalta. Esim. toiselle puolelle kaupunkia matka voi kestää yli puolituntia.
Tiet ja katut ovat kaikki numeroituja, eikä niillä ole kuin harvalla omat nimet numeron lisäksi, ja etenevät loogisessa järjestyksessä alhaalta ylös ja oikealta vasemmalle. Myöskin se miten tiet sanotaan on on erijärjestyksessä, miten Suomessa. Pohjois-etelä akselia kulkevat tiet ovat täällä Avenue:ita ja kaikki länsi-itä suunnassa kulkevat ovat Streets. Näin ihmiset vaikka eivät kunnolla paikkaa tuntisikaan, voivat silti tietää missäpäin kaupunkia, joku asustaa pelkän tien numerojen perusteella. (Ihan niinkuin koordinaatit laivanupotuksessa)
Julkinen liikenne on täällä suhteellisen hyvällä tasolla, tosin matkustaessa bussilla on matkat todella pitkiä, sillä yleensä ne kiertävät pitkän kautta. Bussiliput itsessään ovat halpoja ja lapselle ilmaisia (ainakin minun käyttämissä busseissa lapset pääsi ilmaiseksi) Vertaaminen omaan kaupunkiin on melko vaikeaa, sillä en siellä juuri julkista käytä niin en voi sanoa kummassa on paremmat julkiset. Linja-autojen vaihtoajat totesin liian lyhyiksi, sillä jos bussi myöhästyi aikataulusta edes vähän saattoi sitä helposti myöhästyä seuraavasta bussista ja joutua odottamaan puolituntia tai tunnin seuraavaa vuoroa.
Taksit ovat täällä halvempia hieman, entä Suomessa ja täällä on useampi taxi firma kuten mm. Yellow Cap ja Co-op taxi.
Ensimmäinen toppi-viikko ja perheenvaihto.
Työssäoppiminen alkoi minulla hiukan jännittäen, sillä en tiedä kukkien hoidosta juuri mitään. Odotin silti mielenkiinnolla mitä minulla oli vastassa. Maanantaina minulla ei ollut kuin vähän aikaa töitä, sillä pietimme ns. rutiinien kertomis ja aikataulujen suunnitelemis päivän, jotta loppuaika sujuisi ongelmitta.
Maanantaina kävime myös kiertelemässä yhdessä isäntäpereen äidin kanssa ympäri kaupunkia katsomassa ns. rikkaiden/parempituloisten aluetta ja ns. köyhien aluetta/pieni tuloisten aluetta, lisäksi kiertelimme mm. alueella, missä asuu paljon ulkomaalaisia. Ajoimme myöskin semmoisen paikan ohi, missä kodittomat saavat yöpyä turvassa talvipakkaselta. Tämä oli minusta mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon ihmiset ''lokeroituvat'' omiin alueisiinsa. Sillä täällä ns. eripalkkatulon ihamiset asuvat omissa naapurustoissaan ja myös ulkomaalas taustaiset ihmiset elävät suurimmalta osalta omassa kaupunginosassa Millwoods:issa. Rikkaiden/ parempituloisten alueen pystyi selvästi havaitsemaan naapurustoa ympäröivistä puu tai kivi aitauksista, josta ei nähnyt läpi, ellei ajanut itse naapurustoon sisään. Talot olivat hulppeita näillä alueilla ja pihat suuria verrattuna keskiverto ihmisen pihaan Edmontonissa.
Arkkitehtuuri on täällä selvästi erinlaista, kuin Suomessa. Se on selvästi saanut vaikutteita Yhdysvalloista, sillä ihmiset asuvat suurimmaksi osaksi omakotitaloissa, eivätkä juuri kerrostaloissa tai rivitaloissa. Omakotitalojen pihat ovat erittäin pieniä ja talojen hinnat riippuvat pitkälti pihan suuruudesta, naapurustosta ja sen sijainnista, sekä itse talon koosta. Vaikka talo olisi pieni ja vanha, mutta jos se on hyvällä alueella, sen hinta voi olla reilusti suurempi, kuin reilusti isomman ja uudemman talon, joka sijaitsee kauempana ydinkeskustaa. Talojen edustaa peittää yleensä suuri autotalli, joka on samaa rakennusta talon kanssa. Yleensä etupiha on vain muutaman autopaikan kokoinen parkkipaikka riippuen naapurustosta. Itse ydinkeskustassa täällä on pilvenpiirtejiä muutama, muttei niin kuin esim. New Yorkissa, että pilvepiirtäjiä olisi jokapuolella.
Ensimmäinen toppiviikko sujui omasta mielestäni ihan hyvin siihen nähden, että en ole koskaan ennen työskennelly erikoisliikkeessä, enkä varsinkaan kukkakaupassa. Huomasin, että jouduin pinnistelemään alussa oman mielikuvituksen kanssa, sillä en ollut kovin tottunut luovaan työskentelyyn. Ensimmäisen toppiviikon aikana valmistelimma mm. kukkaseinää ja teimme esillepanoja keväisin merkein. Kukkaseinän teimme viikonloppuna olevaa tapahtumaa varten. Tämän seinän kukkien asetelman tein lähes kokonaan itse, josta sain myös kehuja. (tosin koska kukat loppuivat kesken, siitä ei tullut niin hulppeaa, kuin olisin halunnut)
Yhtenä toppijakso päivänä pääsin myös kurkistamaan kauppakeskuksessa olevaan aquariumiin ja näkemään, kun he ruokkivat haita kädestä. Tämä oli minusta mielenkiintoinen näky, sillä en ollut ennen nähnyt haita livenä. Haiden ruokinnan jälkeen, minulle paikkoja esitteli yksi paikan työntekijä, joka näytti minulle myös alueen, minne normaalisti ei vierailijat pääse ja missä oli myös eläimiä, joita ei sillä hetkellä näytille ollu haluttu tuoda (yleensä siksi, koska olivat kokoajan piilossa). Pääsin myöskin koskemaan yhteen pienempään pikku partahaihin. Hain iho tuntui, kuin olisi koskenut vedessä olevaan kuivan karheaan ihoon.
Perheenvaihto
Vapaa-ajan toppijakson alettua vietin, joko jääden kauppakeskukseen ostoksille, tai viettäen aikaa isäntäperheen kanssa. Tuntui, että aika menisi liian nopeaa, koska pian olisi perheen vaihdon aika.
Viimisenä iltana ennen perheenvaihtoa vietimme illan kotona ja otimme yhteiskuvan kaikista muistoksi. En olisi millään halunnut vaihtaa omaa isäntäperhettä, eivätkä he olisi halunneet minun lähtevän, sillä olin alkanut tuntumaan kuin kuuluisin oikeasti heidän perheeseen, mikä lämmitti sydäntä. He myöskin sanoivat, että olen aina tervetullut uudelleen käymään heidän luonaan esimerkiksi kesällä.
Perheenvaihto tapahtui lauantai päivänä, vaikka ensin ajattelimme sen olevan sunnuntaina. Perheenvaihto ei sujunut ihan ongelmitta, sillä meille ei annettu minkäänlaista informaatiota tulevata perheestä. Ainoastaan käskettiin tulemaan W.P Eagnerin koululle. Tiesimme, että tulevan host perheen lapsi kävisi siellä koulua. Kun olimme koululla emme tienneet mille ovelle meidän olisi puitänyt mennä, sillä pääovi oli lukossa, joten päätimme mennä odottamaan sinne, missä opiskelijoilla on viikonloppupelejä. Siellä odottelimme aikansa ja myös toinen vaihto-oppilas Jami oli siellä odottamassa. Jami oli kuullut huhua, että asuisimme samassa perheessä tulevat kaksi viikkoa. Kun toisesta isäntäperheestä ei kuulunut mitään soitimme opettajalle, joka aikoi soittaa isäntäperheelle. Lopulta saatuamme uuteen perheeseen kontaktin, minulle tuli pieni harmitus, kun tiesin joutuvani hyvästelemään nykyisen perheen ja aloittamaan periaatteessa kaiken tutustumisen ja oman maan esittelyn uudestaan toiselle perheelle.
Uusi perheemme (minun ja Jamin) oli intialais taustainen yksinhuoltaja äiti, jolla on kolme lasta, mutta kaksi niistä on jo muuttanut pois kotoa ja opiskelee yliopistossa. Perhe asuu Millwoods:in kaupungin osassa omakotitalossa. Perheenvaihdon aikana koti-ikävä iski, sillä heidän perheen tavat poikkesivat paljon entisestä perheestä. Tiedossa olisi tunnin ja 10minuutin matka jokapäivä töihin ja takaisin. Lisäksi lounaat meidän piti, joko valmistaa itse, tai ottaa eillisen päivän päivällisestä jääneet tähteet.
Yritin silti ajatella positiivisesti, sillä pidin silti kontaktia edellisen perheen äitiin, meilkein jokapäivä.
Ja ajattelin, että kokemus se on tämäkin saada erilainen näkökulma erilaisesta perheestä ja perheen tavoista, joiden kanssa saamme elää.
tiistai 7. maaliskuuta 2017
Matka kohti Kanadaa ja ensimmäiset päivät
Matka Kanadaan lähti takkuillen. Lähdin Kemi-Tonion lentokentältä normaalisti kohti Helsinkiä ja yövyin lentokenttähotellissa muutaman muun kandda. Lähdimme varhain aamulla lähtöselvityksen kautta kohti Amsterdamia. Tähän asti kaikki meni ok, kunnes Amsterdamiin välilaskulle saavuttua huomasimme, että meidän jatkolento oli myöhässä n. tunnin. Aluksi olimme kaikki, että no problem, kunnes arvioitu lähtöaika venyi ja venyi ja venyi. Olimme lopulta kaikenkaikkiaan 4h myöhässä meidän alkuperäisestä lähtöajasta ja vietimme kentällä aikaa n. 8 tuntia . Saimme selville, että meidän alkuperäisessä koneessamme oli tekninen vika, minkä takia meille jouduttiin hommaamaan uusi kone. Tämä kone lennätettiin Malesiasta asti, koska alkuperäinen kone oli sen verran uutta mallia, että osia ei ollut valmiina, joten osat täytyi tilata. Korvauksena tästä odottelusta saimme voucherin eli lipukkeen, jolla saimme ostaa jotakin tai käydä syömässä tai lentopisteitä. Me kaikki kävimme syömässä.
(Aamurusko kuvattuna lentokoneesta matkalla kohti Amsterdamia)
Koska lentomme viivästyi niin paljon, emme olisi millään kerenneet jatkolennolle. Sillä vaihtoaikaa oli alunperinkin vain 1h 30min, meidät buukattiin uudelle lennolle... Lento Amsterdamista Cargaryyn sujui hyvin. Henkilökunta oli ystävällisiä ja huumorintajuisia. Lentoruoka oli ihan ok, muttei omastamielestäni yhtähyvää kuin Turkish Airlinessilla. Saavuttuamme Cargaryyn ognelmat jatkuivat, jouduimme odottamaan matkalaukkujamme yli puolituntia. Saatuamme laukut marssimme maahantulotarkastukseen, mikä sujui ongelmitta. Kun etsimme porttia, mistä saisimme chekattua meidät sisään lennolle kertoi virkailia, että portti oli jo suljettu, ja lento oli muutenkin jo yli bookattu, eli toisin sanoen vaikka olisimme ehtineet lennolle, emme olisi mahtuneet sinne. Tämän jälkeen virkailia soiti esimiehelleen, joka kertoi, että muille lähteville lennoille on vain hajapaikkoja, ja että seuraava heidän yhtiön lento lähtisi vasta seuraavana aamuna, jos haluamme kaikki samalle lennolle.. Tämän puhelun jälkeen kävelimme yhdessä esimiehen luo ja lentovirkailia kysyi hotellijärjestelyistä ym. Tähän hänen esimiehensä ehdotti, että me vaihtaisimme lentoyhtiötä, ja että seuraava lento lähtisi klo 21.15 paikallista aikaa. Tämän jälkeen kaikki sujui niinkuin pitikin.
(Tässä tunnelmia Amsterdamista, kun lento viivästyi)
Saavuttuani kentälle meitä odotti vastassa joukko isäntäperheitä ja heidän lapsiaan kyltteineen. Minun perheestäni oli vastassa heidän poikansa Kaydin ja äiti Lisa. Isäntäperhe jossa olen ensimmäiset kaksi viikkoa, vaikuttaa todella mukavalta ja erittäin kohteliailta. Heidän perheeseen kuuluu Äiti, joka on syntyjään Kanadasta ja Isä, joka on tummaihoinen, joka on alunperin kotoisin Missisipistä ja kaksi poikaa, joista nuorempi käy minun kanssa yhtäaikaa Jaspers place High School:ia. Heillä on myöskin kissä, joka on erittäin huomionkipeä ja on nukkunut minun vieressä lähes joka yö...😻
Sunnuntai:
Nukuttuani yön yli rauhassa heräsin myöhään, mutta suhteellisen pirteänä ottaen huomioon aikaeron ja yli 30tunnin valvomisen. Söimme hedelmiä ja mehua aamupalaksi. Kun olin saanut laittauduttua loppuun kävimme yhdessä Kaydinin kanssa West Edmonton Mall:in sisällä olevassa Galaxyland- huvipuistossa, jossa on myöskin maailman suurin sisätiloissa oleva vuoristorata. Huvipuiston jälkeen söimme ja kiertelimme hieman paikkoja ja palasimme kotiin.
(Kaydin ja minä Galaxyland:issä)
Ensimmäisenä päivänä pistin merkille, miten ihmiset ovat positiivisia ja kehuvat kannustavat toisiaan ja puhuttelevat kohteliaasti pienistäkin asioista. Tämä oli minusta positiivista, sillä se ei ollut mitenkään teennäistä tai väkisin väännettyä vaan kuului heidän käytösmalliin, josta Suomen pitäisi ottaa oppia PALJON. 😊
Maanatai - keskiviikko, kouluissa vierailu.
Maanantai alkoi High Schooleissa vierailulla. Menin aamusta ensin Kaydinin musiikki/orkesteri tunnille, missä oppilaat soittivat huiluja, klarinetteja, saksofoonia ym. muita sinfonia orkesterin instrumenttejä (paitsi viuluja). Musiikkitunnin jälkeen etsimme käsiin Suomesta tulleen toisen vaihto-opiskelijan Jamin ja tämän host perheen lapsen. Saimme koulun opettajalta taksi lipun, jolla menimme toiseen kouluun missä vierailu oli.
Maanantaisa keskiviikkoon kiersimme kahdessa koulussa per päivä aamupäivän toisessa ja iltapäivän toisessa eli yhteensä kuudessa (6) koulussa. Vierailun aikana saimme ilmaiset lounaat, jonka koulun opiskelijat olivat joko valmistaneet itse meille, tai jotka saimme valita koulun kanttiinista. Lisäksi saimme lahjaksi yhdestä koulusta pienen pussukan missä oli Kanadalaisia herkkuja kuten cheddar-juustonaksuja ym. Toisessa koulussa pääsimme mukaan kotitalous-tunnille, jossa leivoimme yhdessä pienissä ryhmissä makeita voisarvia, Yhdessä koulussa saimme käytä laittamassa hiuksia mm. kiharalle tai leteille.
Vaikka kaikki koulut sijaitsivatkin Edmontonissa, oli koulut silti jollain tasolla erilaisia. Eri asioihin panostettiin eritavalla tai kouluissa oli erilainen ''team spirit'' mm. pienemmissä kouluissa ei ollut niin paljon mahdollisuuksia harrastaa koulujen kerhotoimintaa tai kaikkia ''ammatillisia vallinnaisaineita'' ei ollut mahdollisuus ottaa omaan lukujärjestykseen. Joidenkin koulujen ulkonäköön ei oltu panostettu esim. remontteja ei oltu tehty vähään aikaan. Kun taas toisiin kouluihin niitä tehtiin vähän väliä.
High School eroaa Suomen toisen asteen kouluista aikalailla, myös kulttuurin kannalta niin opintojenkin osalta. Opinnot ovat kuin sekoitus lukion ja ammattikoulun opintoja.. Heillä on akateemiset opinnot ja ns. vapaa-valintaiset ''ammattiaineet'', jotka eivät anna ammatillista pätevyyttä, mutta auttavat mm. antamalla suosituksia, jos he haluavat saada töitä alalta. Heillä on riippuen koulun tarjoamista mahdollisuuskista harjoittaa mm. puukäsityö rakentamista, hitsausta ja metallitöitä, autojen korjaamista, parturi-kampaamo palveluita, kosmetologi palveluita, hortonomi alaa, kuvaamataitoa, draamaa, IT- alaa, vaatetusalaa, ruuanlaittoa, valokuvausta ym..
High School:it eroavat myös suuresti Suomen toisen asteen koulutuksesta, koska kaikkien on täällä käytävä high school, ennen kuin voivat edes harkita ammatillista koulutusta. High School on kolme vuotinen kuten lukio, mutta koska koulu aloitetaan aikaisemmin he ovat meidän kouluihin verrattuna vuoden nuorempia.
High School opiskelijoiden elämä on paljon tapahtumarikkaampaa koulun ohella, koska koulut tarjoavat paljon erilaisia kerhoja/clubeja mm. videopelikerho, musiikki bändit, piirtämis-, anime-, tee-, shakki-, vuosikirja-kerhoja, joihin voi osallistua tai he voivat liittyä mm. koulun urheilu joukkueisiin. Hich Schoolit järjestävät enemmän tapahtumia, kuten talent-kisoja, kulttuuripäiviä, prom-tanssiaiset, hyvätekeväisyys-tapahtumia...
(Draama ja näytelmäkerhon näyttämö)
(Opiskelijoiden ylläpitämä autokorjaamo koululla)
(Lista koulun pitämästä vapaa-ajan kerhoista ja vapaaehtois toiminnasta)
(Wagstock oli W.P. Wagner High Schoolin oppilaiden oma talent-show)
Koulumatkat ja matkustaminen yleensä.. Lähes kaikki koululaiset kulkevat, joko vanhempien kyydillä, tai keltaisilla koulubusseilla, mitä näkee elokuvissa.. Yllättävän paljon vanhemmat kuskaavat lapsiaan joka paikkaan ihan lyhyitäkin matkoja, kun vertaa Suomeen, missä ihmiset liikkuvat enemmän jalan tai pyörillä tai mopoilla.
(Koulu bussi kuvattuna Jasper Place High Schoolin edestä)
(Aamurusko kuvattuna lentokoneesta matkalla kohti Amsterdamia)
Koska lentomme viivästyi niin paljon, emme olisi millään kerenneet jatkolennolle. Sillä vaihtoaikaa oli alunperinkin vain 1h 30min, meidät buukattiin uudelle lennolle... Lento Amsterdamista Cargaryyn sujui hyvin. Henkilökunta oli ystävällisiä ja huumorintajuisia. Lentoruoka oli ihan ok, muttei omastamielestäni yhtähyvää kuin Turkish Airlinessilla. Saavuttuamme Cargaryyn ognelmat jatkuivat, jouduimme odottamaan matkalaukkujamme yli puolituntia. Saatuamme laukut marssimme maahantulotarkastukseen, mikä sujui ongelmitta. Kun etsimme porttia, mistä saisimme chekattua meidät sisään lennolle kertoi virkailia, että portti oli jo suljettu, ja lento oli muutenkin jo yli bookattu, eli toisin sanoen vaikka olisimme ehtineet lennolle, emme olisi mahtuneet sinne. Tämän jälkeen virkailia soiti esimiehelleen, joka kertoi, että muille lähteville lennoille on vain hajapaikkoja, ja että seuraava heidän yhtiön lento lähtisi vasta seuraavana aamuna, jos haluamme kaikki samalle lennolle.. Tämän puhelun jälkeen kävelimme yhdessä esimiehen luo ja lentovirkailia kysyi hotellijärjestelyistä ym. Tähän hänen esimiehensä ehdotti, että me vaihtaisimme lentoyhtiötä, ja että seuraava lento lähtisi klo 21.15 paikallista aikaa. Tämän jälkeen kaikki sujui niinkuin pitikin.
(Tässä tunnelmia Amsterdamista, kun lento viivästyi)
Saavuttuani kentälle meitä odotti vastassa joukko isäntäperheitä ja heidän lapsiaan kyltteineen. Minun perheestäni oli vastassa heidän poikansa Kaydin ja äiti Lisa. Isäntäperhe jossa olen ensimmäiset kaksi viikkoa, vaikuttaa todella mukavalta ja erittäin kohteliailta. Heidän perheeseen kuuluu Äiti, joka on syntyjään Kanadasta ja Isä, joka on tummaihoinen, joka on alunperin kotoisin Missisipistä ja kaksi poikaa, joista nuorempi käy minun kanssa yhtäaikaa Jaspers place High School:ia. Heillä on myöskin kissä, joka on erittäin huomionkipeä ja on nukkunut minun vieressä lähes joka yö...😻
Sunnuntai:
Nukuttuani yön yli rauhassa heräsin myöhään, mutta suhteellisen pirteänä ottaen huomioon aikaeron ja yli 30tunnin valvomisen. Söimme hedelmiä ja mehua aamupalaksi. Kun olin saanut laittauduttua loppuun kävimme yhdessä Kaydinin kanssa West Edmonton Mall:in sisällä olevassa Galaxyland- huvipuistossa, jossa on myöskin maailman suurin sisätiloissa oleva vuoristorata. Huvipuiston jälkeen söimme ja kiertelimme hieman paikkoja ja palasimme kotiin.
(Kaydin ja minä Galaxyland:issä)
Ensimmäisenä päivänä pistin merkille, miten ihmiset ovat positiivisia ja kehuvat kannustavat toisiaan ja puhuttelevat kohteliaasti pienistäkin asioista. Tämä oli minusta positiivista, sillä se ei ollut mitenkään teennäistä tai väkisin väännettyä vaan kuului heidän käytösmalliin, josta Suomen pitäisi ottaa oppia PALJON. 😊
Maanatai - keskiviikko, kouluissa vierailu.
Maanantai alkoi High Schooleissa vierailulla. Menin aamusta ensin Kaydinin musiikki/orkesteri tunnille, missä oppilaat soittivat huiluja, klarinetteja, saksofoonia ym. muita sinfonia orkesterin instrumenttejä (paitsi viuluja). Musiikkitunnin jälkeen etsimme käsiin Suomesta tulleen toisen vaihto-opiskelijan Jamin ja tämän host perheen lapsen. Saimme koulun opettajalta taksi lipun, jolla menimme toiseen kouluun missä vierailu oli.
Maanantaisa keskiviikkoon kiersimme kahdessa koulussa per päivä aamupäivän toisessa ja iltapäivän toisessa eli yhteensä kuudessa (6) koulussa. Vierailun aikana saimme ilmaiset lounaat, jonka koulun opiskelijat olivat joko valmistaneet itse meille, tai jotka saimme valita koulun kanttiinista. Lisäksi saimme lahjaksi yhdestä koulusta pienen pussukan missä oli Kanadalaisia herkkuja kuten cheddar-juustonaksuja ym. Toisessa koulussa pääsimme mukaan kotitalous-tunnille, jossa leivoimme yhdessä pienissä ryhmissä makeita voisarvia, Yhdessä koulussa saimme käytä laittamassa hiuksia mm. kiharalle tai leteille.
Vaikka kaikki koulut sijaitsivatkin Edmontonissa, oli koulut silti jollain tasolla erilaisia. Eri asioihin panostettiin eritavalla tai kouluissa oli erilainen ''team spirit'' mm. pienemmissä kouluissa ei ollut niin paljon mahdollisuuksia harrastaa koulujen kerhotoimintaa tai kaikkia ''ammatillisia vallinnaisaineita'' ei ollut mahdollisuus ottaa omaan lukujärjestykseen. Joidenkin koulujen ulkonäköön ei oltu panostettu esim. remontteja ei oltu tehty vähään aikaan. Kun taas toisiin kouluihin niitä tehtiin vähän väliä.
High School eroaa Suomen toisen asteen kouluista aikalailla, myös kulttuurin kannalta niin opintojenkin osalta. Opinnot ovat kuin sekoitus lukion ja ammattikoulun opintoja.. Heillä on akateemiset opinnot ja ns. vapaa-valintaiset ''ammattiaineet'', jotka eivät anna ammatillista pätevyyttä, mutta auttavat mm. antamalla suosituksia, jos he haluavat saada töitä alalta. Heillä on riippuen koulun tarjoamista mahdollisuuskista harjoittaa mm. puukäsityö rakentamista, hitsausta ja metallitöitä, autojen korjaamista, parturi-kampaamo palveluita, kosmetologi palveluita, hortonomi alaa, kuvaamataitoa, draamaa, IT- alaa, vaatetusalaa, ruuanlaittoa, valokuvausta ym..
High School:it eroavat myös suuresti Suomen toisen asteen koulutuksesta, koska kaikkien on täällä käytävä high school, ennen kuin voivat edes harkita ammatillista koulutusta. High School on kolme vuotinen kuten lukio, mutta koska koulu aloitetaan aikaisemmin he ovat meidän kouluihin verrattuna vuoden nuorempia.
High School opiskelijoiden elämä on paljon tapahtumarikkaampaa koulun ohella, koska koulut tarjoavat paljon erilaisia kerhoja/clubeja mm. videopelikerho, musiikki bändit, piirtämis-, anime-, tee-, shakki-, vuosikirja-kerhoja, joihin voi osallistua tai he voivat liittyä mm. koulun urheilu joukkueisiin. Hich Schoolit järjestävät enemmän tapahtumia, kuten talent-kisoja, kulttuuripäiviä, prom-tanssiaiset, hyvätekeväisyys-tapahtumia...
(Draama ja näytelmäkerhon näyttämö)
(Opiskelijoiden ylläpitämä autokorjaamo koululla)
(Lista koulun pitämästä vapaa-ajan kerhoista ja vapaaehtois toiminnasta)
(Wagstock oli W.P. Wagner High Schoolin oppilaiden oma talent-show)
Koulumatkat ja matkustaminen yleensä.. Lähes kaikki koululaiset kulkevat, joko vanhempien kyydillä, tai keltaisilla koulubusseilla, mitä näkee elokuvissa.. Yllättävän paljon vanhemmat kuskaavat lapsiaan joka paikkaan ihan lyhyitäkin matkoja, kun vertaa Suomeen, missä ihmiset liikkuvat enemmän jalan tai pyörillä tai mopoilla.
(Koulu bussi kuvattuna Jasper Place High Schoolin edestä)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)