Loppuviikko meillä oli vapaata, koska kaikkien koulujen opettajilla oli konferenssi (vrt. edukamessut), joten saimme viettää aikaa perheidemme kanssa. Kävimme mm. kiertämässä ostoskeskuksen vaatekauppoja ja kävimme yhdessä Kaydinin, Jamin ja hänen isäntäperheen opiskelijan kanssa vesipuistossa. Suomen uimahalleihin verrattuna ihmetystä herätti, että vaikka maksoimme 25$ pääsylipun niin jouduimme silti vuokraamaan erikseen vaatelokeron omille kamppeille, joka maksoi melkein 10$. Kävin myös loppuviikosta treenaamassa isäntäperheen isän kanssa, sillä hän on nykyiseltä ammatiltaan motivaatio puhuja ja personal traineri. Joten pääsin hänen valmennukseen.
Kävimme myös katsomassa isäntäperheeni ja kahden muun vaihto-opiskelijan kanssa Oil Kings:in jääkiekkopeliä (kuuluvat WHL-ligaan). Tämä oli minulle ensimmäinen jääkiekkopeli, minkä olen katsonut paikanpäällä. Tunnelma oli ihan hyvä, tosin minusta oheis toimintaa oli vähän liikaa. Ehkä sillä haluttiin kompensoida, sitä että areena ei ollut täysi. Erätaukojen aikana pikkulapset (eskari-ikäiset suunnilleen) esittivät omia esiintymis numeroitaan pienellä lavalla, joka oli areenana päätyssä.
Autot ja liikenne
Autot ovat täällä enemmistöltä uudehkoja tai uusia 2005 vuosimallista eteenpäin. Ja paljon harvemmin näkee vanhoja 90-luvulla tehtyjä autoja. Täällä monilla on pick up druck, eli uusia hienoja lava-autoja, mitä näkee juurikin elokuvissa teinipojilla ja punaniskoilla olevan. Täällä on myös paljon Saksalaista tuotantoa ja katumaastureita.
Liikenne on täällä sujuvampaa, sillä kaupunki on hajaantunut niin laajalle alueelle. Täällä on paljon kaksi- ja kolmi-kaistaisia teitä, joita kaikki päätiet ainakin ovat. Täällä ajetaan oikealla puolella tietä, kuten Suomessa erona vain, että punasilla saa silti kääntyä oikealle, ja jos tiellä on seka vihreät, mutta myös nuolivalo, saa vasemmalle silti kääntyä vaikka nuolivalo ei palaisi, jos vihreät palaa silti. Liikennemerkit on aikalailla samat kuin suomessa, mutta jotkin kuten nopeusrajoituskyltit ovat erin näköisiä. Ihmiset ovat myöskin tottuneet kulkemaan pitempiä matkoja, ilman että se tuntuu mahdottomalta. Esim. toiselle puolelle kaupunkia matka voi kestää yli puolituntia.
Tiet ja katut ovat kaikki numeroituja, eikä niillä ole kuin harvalla omat nimet numeron lisäksi, ja etenevät loogisessa järjestyksessä alhaalta ylös ja oikealta vasemmalle. Myöskin se miten tiet sanotaan on on erijärjestyksessä, miten Suomessa. Pohjois-etelä akselia kulkevat tiet ovat täällä Avenue:ita ja kaikki länsi-itä suunnassa kulkevat ovat Streets. Näin ihmiset vaikka eivät kunnolla paikkaa tuntisikaan, voivat silti tietää missäpäin kaupunkia, joku asustaa pelkän tien numerojen perusteella. (Ihan niinkuin koordinaatit laivanupotuksessa)
Julkinen liikenne on täällä suhteellisen hyvällä tasolla, tosin matkustaessa bussilla on matkat todella pitkiä, sillä yleensä ne kiertävät pitkän kautta. Bussiliput itsessään ovat halpoja ja lapselle ilmaisia (ainakin minun käyttämissä busseissa lapset pääsi ilmaiseksi) Vertaaminen omaan kaupunkiin on melko vaikeaa, sillä en siellä juuri julkista käytä niin en voi sanoa kummassa on paremmat julkiset. Linja-autojen vaihtoajat totesin liian lyhyiksi, sillä jos bussi myöhästyi aikataulusta edes vähän saattoi sitä helposti myöhästyä seuraavasta bussista ja joutua odottamaan puolituntia tai tunnin seuraavaa vuoroa.
Taksit ovat täällä halvempia hieman, entä Suomessa ja täällä on useampi taxi firma kuten mm. Yellow Cap ja Co-op taxi.
Ensimmäinen toppi-viikko ja perheenvaihto.
Työssäoppiminen alkoi minulla hiukan jännittäen, sillä en tiedä kukkien hoidosta juuri mitään. Odotin silti mielenkiinnolla mitä minulla oli vastassa. Maanantaina minulla ei ollut kuin vähän aikaa töitä, sillä pietimme ns. rutiinien kertomis ja aikataulujen suunnitelemis päivän, jotta loppuaika sujuisi ongelmitta.
Maanantaina kävime myös kiertelemässä yhdessä isäntäpereen äidin kanssa ympäri kaupunkia katsomassa ns. rikkaiden/parempituloisten aluetta ja ns. köyhien aluetta/pieni tuloisten aluetta, lisäksi kiertelimme mm. alueella, missä asuu paljon ulkomaalaisia. Ajoimme myöskin semmoisen paikan ohi, missä kodittomat saavat yöpyä turvassa talvipakkaselta. Tämä oli minusta mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon ihmiset ''lokeroituvat'' omiin alueisiinsa. Sillä täällä ns. eripalkkatulon ihamiset asuvat omissa naapurustoissaan ja myös ulkomaalas taustaiset ihmiset elävät suurimmalta osalta omassa kaupunginosassa Millwoods:issa. Rikkaiden/ parempituloisten alueen pystyi selvästi havaitsemaan naapurustoa ympäröivistä puu tai kivi aitauksista, josta ei nähnyt läpi, ellei ajanut itse naapurustoon sisään. Talot olivat hulppeita näillä alueilla ja pihat suuria verrattuna keskiverto ihmisen pihaan Edmontonissa.
Arkkitehtuuri on täällä selvästi erinlaista, kuin Suomessa. Se on selvästi saanut vaikutteita Yhdysvalloista, sillä ihmiset asuvat suurimmaksi osaksi omakotitaloissa, eivätkä juuri kerrostaloissa tai rivitaloissa. Omakotitalojen pihat ovat erittäin pieniä ja talojen hinnat riippuvat pitkälti pihan suuruudesta, naapurustosta ja sen sijainnista, sekä itse talon koosta. Vaikka talo olisi pieni ja vanha, mutta jos se on hyvällä alueella, sen hinta voi olla reilusti suurempi, kuin reilusti isomman ja uudemman talon, joka sijaitsee kauempana ydinkeskustaa. Talojen edustaa peittää yleensä suuri autotalli, joka on samaa rakennusta talon kanssa. Yleensä etupiha on vain muutaman autopaikan kokoinen parkkipaikka riippuen naapurustosta. Itse ydinkeskustassa täällä on pilvenpiirtejiä muutama, muttei niin kuin esim. New Yorkissa, että pilvepiirtäjiä olisi jokapuolella.
Ensimmäinen toppiviikko sujui omasta mielestäni ihan hyvin siihen nähden, että en ole koskaan ennen työskennelly erikoisliikkeessä, enkä varsinkaan kukkakaupassa. Huomasin, että jouduin pinnistelemään alussa oman mielikuvituksen kanssa, sillä en ollut kovin tottunut luovaan työskentelyyn. Ensimmäisen toppiviikon aikana valmistelimma mm. kukkaseinää ja teimme esillepanoja keväisin merkein. Kukkaseinän teimme viikonloppuna olevaa tapahtumaa varten. Tämän seinän kukkien asetelman tein lähes kokonaan itse, josta sain myös kehuja. (tosin koska kukat loppuivat kesken, siitä ei tullut niin hulppeaa, kuin olisin halunnut)
Yhtenä toppijakso päivänä pääsin myös kurkistamaan kauppakeskuksessa olevaan aquariumiin ja näkemään, kun he ruokkivat haita kädestä. Tämä oli minusta mielenkiintoinen näky, sillä en ollut ennen nähnyt haita livenä. Haiden ruokinnan jälkeen, minulle paikkoja esitteli yksi paikan työntekijä, joka näytti minulle myös alueen, minne normaalisti ei vierailijat pääse ja missä oli myös eläimiä, joita ei sillä hetkellä näytille ollu haluttu tuoda (yleensä siksi, koska olivat kokoajan piilossa). Pääsin myöskin koskemaan yhteen pienempään pikku partahaihin. Hain iho tuntui, kuin olisi koskenut vedessä olevaan kuivan karheaan ihoon.
Perheenvaihto
Vapaa-ajan toppijakson alettua vietin, joko jääden kauppakeskukseen ostoksille, tai viettäen aikaa isäntäperheen kanssa. Tuntui, että aika menisi liian nopeaa, koska pian olisi perheen vaihdon aika.
Viimisenä iltana ennen perheenvaihtoa vietimme illan kotona ja otimme yhteiskuvan kaikista muistoksi. En olisi millään halunnut vaihtaa omaa isäntäperhettä, eivätkä he olisi halunneet minun lähtevän, sillä olin alkanut tuntumaan kuin kuuluisin oikeasti heidän perheeseen, mikä lämmitti sydäntä. He myöskin sanoivat, että olen aina tervetullut uudelleen käymään heidän luonaan esimerkiksi kesällä.
Perheenvaihto tapahtui lauantai päivänä, vaikka ensin ajattelimme sen olevan sunnuntaina. Perheenvaihto ei sujunut ihan ongelmitta, sillä meille ei annettu minkäänlaista informaatiota tulevata perheestä. Ainoastaan käskettiin tulemaan W.P Eagnerin koululle. Tiesimme, että tulevan host perheen lapsi kävisi siellä koulua. Kun olimme koululla emme tienneet mille ovelle meidän olisi puitänyt mennä, sillä pääovi oli lukossa, joten päätimme mennä odottamaan sinne, missä opiskelijoilla on viikonloppupelejä. Siellä odottelimme aikansa ja myös toinen vaihto-oppilas Jami oli siellä odottamassa. Jami oli kuullut huhua, että asuisimme samassa perheessä tulevat kaksi viikkoa. Kun toisesta isäntäperheestä ei kuulunut mitään soitimme opettajalle, joka aikoi soittaa isäntäperheelle. Lopulta saatuamme uuteen perheeseen kontaktin, minulle tuli pieni harmitus, kun tiesin joutuvani hyvästelemään nykyisen perheen ja aloittamaan periaatteessa kaiken tutustumisen ja oman maan esittelyn uudestaan toiselle perheelle.
Uusi perheemme (minun ja Jamin) oli intialais taustainen yksinhuoltaja äiti, jolla on kolme lasta, mutta kaksi niistä on jo muuttanut pois kotoa ja opiskelee yliopistossa. Perhe asuu Millwoods:in kaupungin osassa omakotitalossa. Perheenvaihdon aikana koti-ikävä iski, sillä heidän perheen tavat poikkesivat paljon entisestä perheestä. Tiedossa olisi tunnin ja 10minuutin matka jokapäivä töihin ja takaisin. Lisäksi lounaat meidän piti, joko valmistaa itse, tai ottaa eillisen päivän päivällisestä jääneet tähteet.
Yritin silti ajatella positiivisesti, sillä pidin silti kontaktia edellisen perheen äitiin, meilkein jokapäivä.
Ja ajattelin, että kokemus se on tämäkin saada erilainen näkökulma erilaisesta perheestä ja perheen tavoista, joiden kanssa saamme elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti